Viilenevä sää nostaa radonin sisäilmaan
Suomessa vuosittain 300 ihmistä sairastuu radonaltistuksen aiheuttamaan keuhkosyöpään. Mitä kauemmin radonpitoisuudelle altistuu ja mitä suurempia radonarvot ovat, sitä suurempi on myös sairastumisen riski. Radon kulkeutuu maaperästä sisäilmaan yleisimmin perustusten halkeamien kautta. Koska radonia ei voi myöskään aistinvaraisesti havaita, ainoa keino varmistua rakennuksen turvallisuudesta on mittaaminen.
Radon on radioaktiivinen jalokaasu, jota ei voi havaita aisteilla. Se ei aiheuta allergisia reaktioita, huimausta tai väsymystä, kuten jotkut luulevat. Todettuja terveyshaittoja on yksi mutta vakava: altistuminen kasvattaa riskiä sairastua keuhkosyöpään. Tupakointi moninkertaistaa riskin. Mittaus on ainoa tapa selvittää, onko sisäilmassa radonia. Vaikeimmissa tapauksissa korjaus vaatii radonimurin tai -kaivon. Usein riittää pelkkä ilmanvaihdon kuntoon laittaminen. Oikein toimiva ilmanvaihto vie radonin pois, sillä petollinen kaasu ei varastoidu mihinkään.
Vuodessa noin 300 ihmistä kuolee keuhkosyöpään radonaltistuksen takia. Suomessa huoneilman radonpitoisuudet ovat suurempia kuin useimmissa maissa. Se johtuu maaperän uraanipitoisuudesta, ilmastosta ja rakennustekniikasta. Radon tunkeutuu sisätiloihin talon alapohjan raoista. Se aiheuttaa harmia erityisesti pientaloissa, rivi- ja paritaloissa sekä kerrostalojen alimmissa kerroksissa.
Säteilyturvakeskuksen mukaan pientalojen radonpitoisuus on Suomessa keskimäärin noin 121 ja kerrostaloasuntojen 49 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Sallituksi enimmäisarvoksi on säädetty 300 Bq/m3, mutta uusissa rakennuksissa pyritään alle 200 Bq/m3. Useissa maakunnissa jopa puolet pientaloista ylittää sallitun raja-arvon. Riski on suurempi radonin kulkeutumiseen asuntoon, jos asunto sijaitsee hyvin ilmaa läpäisevällä maaperällä, kuten hiekalla tai soralla. Sen sijaan kalliosijainti ei lisää riskiä, vaan voi itse asiassa vähentää mahdollisuutta radonin kulkeutumiseen asuntoon.
Ilmanvaihto kuntoon: ensiapu tuo monelle ratkaisun ongelmaan
Jos radonpitoisuus on maltillisesti koholla, eli välillä 200–300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittaa tarkoituksenmukaisia, helposti toteutettavia korjaustoimenpiteitä. Esimerkkeinä mainitaan huonosti toimivan ilmanvaihdon parantaminen sekä rakenteiden vuotokohtien tiivistäminen.
– Kunnolla toimiva ilmanvaihto pudottaa reippaasti sisäilman radonarvoja. Radon ei varastoidu mihinkään, vaan se poistuu sisäilmasta muiden epäpuhtauksien mukana, kunhan ilmanvaihto toimii oikein. Tärkeintä on tarkistaa, että korvausilmaventtiileitä on riittävästi ja poistoilmakanavat toimivat hyvin, neuvoo Terveysilman Markus Mäkinen.
Jos radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3, tarvitaan järeämpiä korjauksia, kuten lattialaatan alta ilmaa imevä radonimuri tai talon ulkopuolelle rakennettava radonkaivo. Ilmanvaihdon parantaminen tuo vaikeammissakin tapauksissa ensiavun tilanteeseen. Välillä ensiapu voi toimia myös lopullisena ratkaisuna.
– Erään kerrostalon alakerrasta mitattiin vaaralliset 780 Bq/m3 radonpitoisuudet. Sieltä puuttuivat korvausilmaventtiilit kokonaan. Korvausilmaventtiilit asennettiin, ja arvot mitattiin uudelleen viikko sen jälkeen. Pikamittari näytti, että radonia oli ilmassa enää noin 70 Bq/m3, Mäkinen havainnollistaa.
Ilmanvaihto ehkäisee alipaineen syntymisen
Maaperän radonpitoinen ilma tunkeutuu asuntoon talon alapohjan raoista. Rakennevuotoja aiheuttaa liian suuri alipaine. Alipaine kasvaa, kun asunnossa on koneellinen poistoilmanvaihto, mutta sisään ei tule riittävästi korvausilmaa hallitusti, eli venttiilien kautta.
– Suomessa on lähes miljoona asuntoa, joissa korvausilmaventtiilit puuttuvat kokonaan, ovat rikki tai tukittuna. Monissa näistä on silti koneellinen poistoilmanvaihto. Silloin korvausilma tulee sisään epäpuhtaita reittejä rakenteiden raoista, Mäkinen kertoo.
Rikkinäiset venttiilit kannattaa vaihtaa ehjiin ja tukitut avata. Jos korvausilmaventtiilit puuttuvat, ne voi asentaa jälkikäteen. Puiseen tuuletusluukkuun asennuksen voi tehdä vaikka itse. Myös seinään voi tehdä uuden läpiviennin. Oikea kohta on ikkunan ja lämpöpatterin yläpuolella. Kun läpivientiin asentaa termostaatilla säätyvän korvausilmaventtiilin, vedon tunteesta ei tarvitse kärsiä.
Radonmittaus onnistuu syyskuusta toukokuuhun
Korkeimmat radonpitoisuudet mitataan talvisin, kun suuret lämpötilaerot aiheuttavat ilmavirtausta sisälle päin. Radonarvot selviävät vain mittauksella. Näkymätöntä ja hajutonta kaasua ei voi aistinvaraisesti havaita.
Mittaukseen käytetään esimerkiksi Säteilyturvakeskuksesta tilattavia radonmittauspurkkeja. Niitä pidetään tilassa yhtäjaksoisesti kaksi–kolme kuukautta. Sen jälkeen ne toimitetaan analysoitavaksi. Pieneen asuntoon riittää yksi purkki, isompaan kaksi.
– Jos oman kodin radonpitoisuus mietityttää, nyt on oikea hetki mittauksille. Luotettavan tuloksen saa, kun mittauksen tekee syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. Terveysilmalta voi lainata elektronisen pikamittarin, jolla saa viitteellisen tuloksen kodin radontilanteesta. Pikamittaria käytetään korjaustoimenpiteiden valintaan ja korjaustulosten tarkistamiseen, Terveysilman Mäkinen mainitsee.
Toimivan ilmanvaihdon neljä peruspilaria:
- Raitista ilmaa sisään tuova korvausilmaventtiili pitäisi löytyä kaikista makuuhuoneista ja olohuoneesta.
- Poistoilmaventtiilit löytyvät keittiöstä, kylpyhuoneesta, wc:stä ja vaatehuoneesta.
- Kun jokaisessa kodin huoneessa on joko kunnossa oleva korvaus- tai poistoilmaventtiili, ilma kiertää hyvin ja vaihtuu riittävästi.
- Hyvä nyrkkisääntö on yksi venttiili 20 neliötä kohden.
